Koiramaailma on täynnä ihmeellisiä asioita, joita tutkimusmaailmassa ammatikseen ja koiramaailmassa harrastuksekseen samoileva täti-ihminen ei pysty kuin ihmettelemään.

Koirien ympärillä pyörivä maailma muodostaisi kiehtovan tutkimuskohteen kokonaiselle sosiaali- ja yksilöpsykologiselle tutkimussuunnalle, etenkin kun olemme monessa murrosvaiheessa yhtäaikaa:

• Huolestuttavin murros liittyy koirien sairauksiin ja rotujen sisäsiittoisuuteen, joka murentaa hiljalleen koirasukupolvien vastustuskyvyn, lisääntymiskyvyn ja jonka ennustetaan hävittävän koirarodut 30-vuodessa.
• Samanaikaisesti koirat ovat muuttumassa yhä enemmän hyvän olon antajista ja ystävistä suoritusvälineiksi, ja niiden luonteita ja ulkonäköä jalostetetaan sellaisiksi, että ne tuottavat mahdollisimman paljon mainetta omistajalleen ja kasvattajalleen. Tästä seuraa helposti että oma suu on lähempanä kuin pussin suu, eli omien kasvattien pärjääminen voi nousta kasvattajalle tärkeämmäksi kuin koko rodun hyvä
• Kolmas, positiivinen muutos liittyy tasapäiseen tiedottamiseen, sosiaalisiin globaaleihin verkkoihin, jotka eivät kunnioita virallisia organisaatioita. Kun työelämässä ovat jo kaatuneet tiukan hierakkiset käskytyssuhteet, koiramaailmassa ne sinnittelevät sitkeästi.

Rotujyhdistysten sisällä käydään verisiä riitoja, joissa ei likaisia keinojakaan aina kaihdeta, vaikka nyt pitäisi koota kaikki osaaminen ja ymmärrys toimimaan koirien puolesta. Se energia, joka käytetään mudan heittämiseen, pitäisi suunnata rotujen puolesta toimimiseen. Olemme niin vaikeiden asioiden edessä, että pitäisi siirtyä henkilökeskeisyydestä asiakeskeisyyteen. Tärkeämpää pitäisi olla se, MITÄ sanotaan kuin se KUKA sanoo. Valtapelit pitäisi vaihtaa yhdessä toimimiseen.

Tulen pohtimaan näitä koiramaailman kummallisuuksia tässä helmikuussa aloittavassa blogissa akateemisella, mutta toivottavasti rakentavalla kriittisyydellä.

Mielipiteet ja pohdinnat ovat omiani, eikä niistä voi syyttää koirieni kasvattajia, rotuyhdistyksemme hallitusta, miestäni, lapsiani, vanhempiani, ulkomaisia eikä kotimaisia ystäviäni, tasavallan presidenttiä, Jack Baueria eikä YK.n pääsihteeriä.

Ilmiöiden kaikki yhtäläisyyden oman rotuuni, rodun kasvattajiin, rodun piirissä toimiviin yksityishenkilöihin, rotuyhdistykseen sekä rodun sisäisiin skismoihin ovat puhdasta sattumaa, vaikka ne eivät fiktioita olekaan.

-immi-