Lakisääteinen keväthiihto tuli taas suoritettua. Lasketettelimme Kilpisjärvellä, Pallaksella ja Levillä. Kundit piipahtivat lisäksi Inarilla. On ylellisyyttä, että voi ajaa campperin rinteen alle, piipahtaa välillä syömässä, ottaa iltapäivänokoset ja painua rinteeseen takaisin. Lajimme on telemark sellaisilla suksilla kuin telemark-sukset olivat ennen vanhaan. Niitä kai pitää sanoa tunturisuksiksi. En ole lajissa hääppönen, niinkuin voi kuvitella tätösestä, joka aloitti lajin vasta yli 50-vuotiaana. No, olen vielä surkeampi nousemaan kapulahissillä ylöspäin, mutta ei siitä sen enempää. Tai no tunnustetaan: Jos joku näki pienen mummelin tekevän puolispagaateja suksilla hissin poistumispaikalla, niin se olin sitten minä.

Roope pohtii elämän tarkoitusta Inarin jäällä

Pallas on sattumalta juuri nyt lehtien otsikoissa. Pallas on aina ollut lempipaikkani juuri siksi että se on, mikä se on, jonkinlainen Levin vastakohta. Toivon hartaasti, että Pallaksestakin ei tehdä uutta Leviä eli pääkaupunkiseudun urbaania etäispesäkettä Lappiin. Jos Muonio haluaa oman rahasamponsa, eikö Olos olisi mitään? Pallas on rauhallinen, viehättävä, tiloiltaan ihan pikkuisen nukkavierukin. Ei houkuttele pääkaupunkiseudun jupahtavaa keskiluokkaa, joka ei tiedä kuinka hyvää ruokaa ravintolassa saa. No, vakavinta Pallasta uhkaavissa rakennushankkeissa on se, että kansallispuisto-statuksella ei ole merkitystä, vaan sitä ollaan uhraamassa yksityiselle voitontavoittelulle. Ja sitä ei Pallaksen luonto kestä. Ja ennakkotapauksena se olisi pelottava.

Siippa iltakävelyllä kundien kanssa Pallaksella

Kävimme ennen aina toukokuussa Kilpiksellä, se vaan ei oikein luonnu enää, lumet ovat loppu tai sosetta. Hiihtoviikon pitäminen aiemmin ei ole sama asia, vaikka lämpötila olisikin kuin ennen toukokuussa. Mikään ei korvaa hiihtoja toukokuun auringossa. Sitä kun alla on pakkaslumi, mutta aurinko lämmittää niin että voi hiihtää T-paidassa. Menetimme samalla Kilpisjärvi elämyksen numero yksi - 'Vain kaksi kalaa' -pilkkikilpailun. Tosin alkoi jo vähän kyllästyttää selittää koirille, että kynnykselle sammuneista suomalaisista tai viereisen mökin katolla ryyppäävästä norjalaisnuorisosta ei kannata välittää.

Roope breikkaa Saanan rinteillä

Myös Kilpisjärvellä tehdään rahaa. Kaikki nurkat alkaa olla täynnä norjalaisten mökkejä, me suomalaiset hiihtäjät emme - myönnän - tuo tarpeeksi rahaa paikkakunnalle. Tosin viikon mökkivuokra ei ole mikään pikkusumma, mutta sen he saavat anteeksi - sesonki Kilpisjärvellä on tosi lyhyt.

Saana ja vain norjaksi myynnissä olevia loma-asuntoja Kilpisjärvellä, alk 980 000 Nkr 42 m2. Näköala suoraan naapurin betoniseinään.

Kaikesta narinastani huolimatta Lappi on aina Lappi, maailman paras paikka hiihtää ja viettää kevätloma. Parin kilometrin päähän asuinpaikastamme täällä Espoossa ollaan suunnittelemassa hiihtoputkea ja siitä parin kilometrin päähän - nykyisen koirapuistomme paikalle - sisälaskettelurinnettä. Sekä putken vastustajilla että puolustajilla on argumenttina ilmastonmuutoksen estäminen. Puolustajat löytävät argumenttinsa siitä että silloin ei enää tarvitse matkustaa Lappiin lomalle. Tota - ei se ne sisähiihtopaikat ihan Lappia korvaa - ei todella.

Onhan tämä ilmastomuutos otettava tosissaan, olisi pitänyt ottaa jo kauan sitten. Kävin noin vuonna -60 vanhempeni kanssa Svartisenin jäätiköllä keskisessä Norjassa, ja sitten omien lasteni kanssa 25 vuotta myöhemmin samassa paikassa. Jäätikön vetäytyminen oli jo silloin hyvin selvästi nähtävissä. Tuossa 25 vuodessa se oli paennut kilometrin verran. Mikähän tilanne onkaan nyt?