Maanantain 5.2 MOT-ohjelma käsitteli tärkeää asiaa jaksossa Sairaat koiramme - Miten rodunjalostus tuhosi ihmisen parhaan ystävän?. Ohjelmassa ei ollut mitään täysin uutta sille, joka seuraa rotukoirien terveystilannetta Suomessa ja maailmalla, mutta se antoi sysäyksen hyvälle ja asialliselle keskustelulle keskustelupalstoilla ja meileissä. Vaikka keskustelu ei vielä muuta mitään, siinä asenteet lähtevät hiljalleen muuttumaan.
Moitteita on saanut, niinkuin kirjoittajat sanovat, ohjelman sensaatiohakuisuus. Tuota olen jäänut ihmettelemään, koska ohjelma oli erittain asiallinen, mutta asia ohjelman takana on sensaatiomainen. Jos asiasta tehtäisiin ei-sensaatiomainen ohjelma, se menisi luultavasti kaunistelun puolelle.
Toki on niitäkin, jotka moittivat että ohjelmassa esitettiin asiasta vain toinen puoli. Mutta mikä se olisi tässä tapauksessa se toinen, positiivinen puoli? Sekö että on vielä rotukoiria, jotka eivät ole sairaita? Omassa rodussani tällainen positiivinen henki on saanut (ainakin omasta mielestäni) aika kamalan muodon: Kun porukka käy nuoren koiransa kanssa silmätarkastuksessa ja kaikki on kunnossa, siitä ilmoitetaan ja asianomaista onnitellaan. Näin syvälle tappiomielialassa ei sentään saisi vajota. Linssiluksaatio nimittäin puhkeaa selvästi myöhemmin.
Ohjelmassa tuotiin esiin positiivisena vaihtoehtona käyttökoirat. Tuotiin esille, että käyttökoirapuolella jalostus olisi terveellisempää. Käyttöpuolella sairastaminen ei ole kylläkään niin silmiinpistävää, kuin ulkonäköäärimmäisyyksillä, mutta matadorijalostusta ja geenipohjan pienenemisestä aiheutuvia uhkia sillä puolella on yhtälailla. Hyvin metsästävällä ja hyvin vetävällä koiralla voi olla sata jälkeläistä. Jostain shar-peistä näkyy päälle että koira ei voi voida hyvin. Samoin saku takakulmauksineen näyttää säälittävältä. Mutta käyttökoira, jonka immuunipuolustus on romahtanut, näyttää ihan tavalliselta koiralta.
Marjatta Snellmannin haastattelussa käy ilmi, että osa koiranomistajista ja kasvattajista kieltää, ilmeisesti myös itseltään ongelmien olemassa olon ja suuttuvat, kun ne tuo esiin. Kasvatajilla olisi mainio tilaisuus lähteä hiljalleen muuttamaan niitä piirteitä koirissa, jotka näkyvät päällepäin. Kasvattamaan pitempi kuonoisia mopseja ja hankkimaan idästä jalostukseen vähempinahkaisia shar peitä. Kumpaakin tätä itseasiassa tehdään. Ehkä se olisi se positiivinen uutinen.
