Web 2.0 on antanut aivan uusia työvälineitä yhteisölliseen tiedon tuottamiseen ja julkaisemiseen (wikit ja blogit) sekä myös vaihtoyhteisöihin (MySpace, Flickr). Second life vie yhteisöllisyyden vielä pidemmälle: Voimme toimia yhdessä muiden kanssa virtuaalimaalmassa ja suunnitella sinne omat hahmomme, pitää esitelmiä, suorittaa hankintoja jne.

Verkkoyhteisöjen paras puoli on samanmielisten ja samoja asioita harrastavien kohtaaminen maailman laajuisesti, on kyse retkimelonnasta tai atomin pilkkomisesta.

Yhteisöllisyys ei toki ole uuden webin tuoma uusi juttu, vaan yhteisöllisyyttä on harrastettu pitkään jo "vanhan webin" aikana keskusteluryhmissä ja chateissä.

Suomessa toimii noin puolentusinaa yleistä palstaa, jossa koirista voi keskustella toisen koiraharrastajan kanssa sekä lisäksi kaikki rotupalstat, harrastuslajikohtaiset palstat ja yleispalstat, joissa aina löytyy koira-aiheisia ketjuja. Itse huomasin eilen keskustelevani koirista puutarhapalstalla ja puutarhasta koirapalstalla.

Ajatus virtuaalisesta lemmikkipalstasta, jossa keskustelemme syvällisesti koirankasvatuksesta ja hahmomme mukana kulkee omat lemmikkimme virtuaalisena, on aika houkutteleva. Mutta, mutta: Tuohon virtuaalimaailmaan liittyminen on (ainakin toistaiseksi) aivan toisen tason ponnistus kuin rekisteröityminen keskustelupalstalle. Ohjeita täytyy lukea sivukaupalla ennenkuin ymmärtää edes mistä päästä täytyy lähteä liikkeelle. Mitkään vanhat tutut webbikonventiot eivät enää riitä, koska maailma on niin paljon monimutkaisempi.

Toinen "mutta, mutta" - asia on se, että yhteisöllisissä järjestelmissä (niinkuin verkkosivustoilla yleensäkin) sisältö on se varsinainen ja oikea substanssi, kaikki muu on sen substanssin löytämistä varten rakennettua ja sen ympärille koottua käyttäjäkokemusta palvelevaa sälää. En vähättele kokemuksellisuutta järjestelmissä mitenkään, päinvastoin. Mutta pelkkä ihqu ulkokuori ei riitä kovin pitkälle.

Ja sen sisällön luomme me, käyttäjät, yhteisömme jäsenet, ihan itse. Tällä sisältöpuolella rakennamme kahta asiaa: yhteisön ilmapiiriä ja sitten sitä varsinaista substanssia.

Ilmapiiriin vaikuttaa sekä moderointikulttuuri (jonka olisi syytä olla tasapuolisesti tiukahko) että kirjoittajat ja jopa se asia, joka kirjoittajia yhdistää: puutarhaihmiset ovat huomattavasti sopuisampia kuin koiraihmiset ja nuorten naisten kansoittamat palstat kyräilevämmin epäsopuisia kuin nuorten miesten.

On myös syitä, joille kirjoittajat eivät voi oikein mitään parhaalla tahdollaankaan. Palstat tuovat yhteen ihmisiä, jotka eivät IRL koskaan tulisi jutelleeksi keskenään. Eri ikäisiä, eri sosiaaliryhmien edustajia, eritasoisesti koulutettuja. Tämä on periaatteessa erittäin erinomainen asia ja on käytännössäkin, jos se vain toimii. Ja toimiihan se, jos palstalaisia yhdistävä asia on sillälailla tarpeeksi voimakas, että se sitoo yhteisön yhteen. Usein palstoilla tapaa erilaisuuden pelkoa, joka on voimakkaampi asia käytännössä kuin äkkiä uskoisi.

Koirat, edes saman rodun koirat, eivät tunnu olevan tarpeeksi voimakas syy olla yhteydessä. Ainakin koirapalstat ovat siitä riitaisammasta päästä. Ehkä koiraihmiset ovat tavallista tunteellisempaa porukkaa ja tämä vaikeuttaa kanssakäymistä.


Mitä tulee tuohon substanssiin eli asiasisällön arvoon, se on hyvin kirjava. Neuvot pulaan joutuneille voivat olla yhtä hyvin täyttä huuhaata kuin asiallisia toimivia neuvoja. Yhtä vakuuttavasti kerrottuna. Tässä korostuu se vanha hyvä ohje, että verkossa vastuu on aina lukijalla, jonka täytyisi osata erottaa asiaohjeet niistä muista. Lukijan olisi pidettävä myös mielessä ainakin koirapalstojen konservatiivisuus. Opit ja tieto, jotka muualla ovat lyöneet itsensä jo läpi, tuomitaan helposti haihatteluksi ja viestintuoja tapetaan tai ainakin yritetään vaimentaa.

Amerikkalaiset tutkimukset ovat todenneet että kuluttajat uskovat parhaiten toista kuluttajaa ja niin melkein jokaisen kaupallisen innovaation tuloon liittyy keskustelupalsta, jossa tuotteesta voi keskustella. Parhaimmillaan joku tuotteen suunnittelijoista on mukana keskustelussa ja kritiikin kohteeksi joutuvat asiat keskustellaan läpi palstaporukan kanssa ja viedään sitten tiedoksi kehittäjille, jotka ottavat palautteen tosissaan.

Koskas tähän päästäisiin rotupalstoilla ja rotuyhdistyksissä?