Mieheni sanoi minulle tuonnoin vakavasti: "Älä aina valita. Kukaan ei halua lukea sun juttuja kohta. " Sanoin hänelle olleeni ihan positiivinen tammikuun alussa. "Ei riitä" sanoi armoton mieheni.

Päätin kokeilla positiivisia juttuja. Sain aikaan pari kappaletta, tämän:

Ihmiset kuvittelevat koirien murisevan aina joko heille tai toisilleen. Voi olla että HEIDÄN koiransa eivät murise itselleen tai olosuhteilleen, mutta meidän juniori murisee kyllä itselleenkin. Vähän niinkuin emäntänsäkin jupisee aina välillä. Ehkä käytös tarttuu.

Olin rakentamassa itselleni edustuskasvoja sängyllä, kun juniori livahti sängyn vieressä olevaan jätkien yhteiseen kuljetusboksiin. Boksissa on alustana monin kerroin käännelty vanha sängynpäällinen. Sen asettelu lienee ollut huono, koska boksista alkoi kuulua matala murina. Hetken päästä siellä alkoi kovaa pyöriminen ja petaaminen. Sitten rauhoituttiin. Uusi murina. Kohta boksistä tuli ulos pieni heeleri, repi alustan pois boksista ulos kokonaan,painui takaisin sisään , asettui paljaaseen boksiin ja painui rauhalliseen uneen. Koirat siis jupisevat MOT.

Ei, kyllä palaan kuukauden päästä omaan leipälajiini: julkiseen jupisemiseen.