Rotujen keskustelupalstat paljastavat aikalailla enemmän rodun ilmapiiristä kuin mitä kirjoittajat huomaavat paljastavansakaan. Esimerkiksi ketkä onnittelevat keitä, ketä ei missään tapauksessa saa onnitella, kutka kehuvat toisten sivuja, kenen sivuja ei saa kehua, kellä on lupa äristä tai olla alentuvaisia toisille ja kehen kohdistuvaa epäkohteliaisuutta ei moderoida pois.

Ehkä vielä paljastavampaa on se, missä määrin sivustolla voi käydä aitoa keskustelua, koirapalstoilla siis koirista. Koirat ovat tietenkin ongelmallisempi keskustelun aihe kuin esimerkiksi tietokoneet. Jos et tiedä, miten uusi kiintolevy saadaan kiinni koneeseen, voit laittaa kysymyksen sopivalle palstalle. Joku toinen vastaa siihen ja homma on siinä.

Kysypä vaikka koirapalstalla, että mitä tehdä, kun koirani ei tykkää kynsien leikkuusta. 20% vastaajista kertoo, että teillä ei ole johtajuus kunnossa, 20% kertoo, että heillä on sama ongelma, 30% kertoo (tuolle 20% :lle) että johtajuus sucks, 5 % haukkuu aloittajan siitä, että tämä on ottanut liian vaativan koiran, 5% että kaikki tuon rotuiset/kokoiset/tuon kasvattajan koirat ovat mahdottomia, 5% on loukkaantunut siitä, että aloittaja paljastaa ikäviä asioita koiran kasvattajan kasvateista ja loput riitelevät jonkun toisen vastaajan kanssa ihan muusta asiasta.

Tämä on vielä harmitonta, täytyy vain ymmärtää, että mitä vähemmän porukalla on tietoa, sitä enemmän porukalla on mielipiteitä. Ja joskus kaiken melskeen keskeltä löytyy hyvä neuvo. Se pitää vain löytää sieltä.

Ikävimpiä ovat ne palstat, joissa ihmiset pelkäävät kertoa kokemuksistaan tai kysyä asioista tai koiristaan tai rodusta. Tai pelkäävät esittää mitään erimielistä mielipidettä (koiranomistajina) nuorten moderaattoreiden näkemyksiin, ovat nämä näkemykset kuinka kummallisia tahansa. Ikävä seuraus kaikesta tästä on että kirjoittajien itsesensuuri kasvaa, ja moderaattoreiden pienenee, jopa niin, että moderointi jatkuu palstan ulkopuolellakin, esimerkiksi koirapuistossa.
On kuitenkin aina muistettava, että moderaattoreillahan on omalla palstallaan oikeus toimia kuinka vain etenkin jos palsta on yksityinen, niinkuin esimerkiksi omassa rodussani on Suomessa kyse. Jos palstalta saa mielestään epäoikeudenmukaisesti turpiinsa moderaattoreilta, on se vain nieltävä ja mentävä muualle kirjoittelemaan.

Toinen asia on sitten se, että onko oikein, että tällaiset yksityinen palstat toimivat rotuyhdistysten tukemina, jolloin käytännössä yhdistyksen jäsenet maksavat tämän yksityispalstan kulut. Myös sellainen aiheuttaa kohinaa yhdistyksen jäsenten piirissä, että rotuyhdistyksen puheenjohtaja suosii jotain yksityistä palstaa tukemalla omien suojattiensa mielipiteitä puheenjohtajan arvovallalla olivat mielipiteet sisällöltään mitä vain.

Kaikkein vaikeinta demokraattisessa maassa syntyneelle on hyväksyä sellainen toimintatapa, että yhdistys käyttää yksityistä palstaa tiedottamiseen, mutta ei ota palautetta tämän saman palstan kautta. Tai ei ainakaan oikeutettuja soraääniä. Ja toimii palstan ylimpänä vartijana.

Allekirjoittanut bannattiin aikoinaan eliniäksi kerrasta oman yhdistyksen piirissä toimivalta palstalta sillä peusteella, että uskalsin kirjoittaa palstalle siitä, mistä moni vain puhui tuohtuneena keskenään. Eräs tilaisuus nimittäin meni päin.. no jääköön sanomatta... Tai ei se porukkaa tuohduttanut, että tilaisuus meni nenilleen ja mistään ei tiedotettu, vaan se kuinka tapauksen järjestäjät kavereineen kehuivat toisiaan kilvan onnistuneen tilaisuuden järjestämisestä. Kun sitten kirjoitin säikeeseen ettei kaikki sittenkään ihan nappiin tainnut mennä sain banat. Ja minun täytyy sanoa, että olen tuosta bannauksesta aika ylpeä.

Voi olla muitakin syitä, miksi palstalla ei voi kirjoittaa avoimesti. Yksi tärkeä syy on rotuyhdistysten ja koirapiirien ympärillä singahteleva pahantahtoinen juoruaminen. Ymmärrän kasvattajia, jotka pahastuvat, että heidän kasvateissaan mainitaan olevan jotain korjaamisen varaa, koska juorut lähtevät liikkeelle ja mainitun vian vakavuus kymmenkertaistuu.

Olen itse aiemmin kuvitellut, että sivusto toimii parhaiten, jos sen kirjoittajat tunnetaan, ihmiset kirjoittavat sinne omina itsenään. Ehkä näin onkin, jos porukka ei ole liian politisoitunut, jakautunut vastakkaisiin leireihin, mikä on tyypillinen olotila rotupiireissä. Tuntemattomuus auttaa siinä, että huomio kiinnittyy itse tekstisisältöön. Ei siihen kuka kirjoittaa.

Verkkokirjoittamisen ongelmista noin yleensä tulee mieleeni Madrid 80/90-lukujen vaihteessa. Olin vierailulla siellä suomalaisten ystävieni luona. Madridin liikenne oli täysin tolkutonta ja juhlapyhina liikenteen kuolonuhreja voi olla kymmeniä. Ystäväni kertoivat, että Francon aikana vain harvat ja valitut saivat autoja ja niin koko autoilukulttuuri on siellä hyvin nuorta. Niinpä autoilijat käyttäytyvät tolkuttomasti, tööttäilevät, kiilaavat, näyttävät keskisormea ja niin edelleen. Kun sitten tulee kolari, keskisormi nousee taas, mutta kun kuskit nousevat selvittelemään välejään, ollaan hyvin kohteliaita ja korrekteja. Mutta taas kun päästään peltikuoren sisään, keskisormi nousee pystyyn.

Ollaankohan me verkkokeskustelijoina samanlaisia, koneen suojasta näytetään keskisormea? Tai jopa vain niin herkkiä, että kuvittelemme keskisormea näytetyn?