Kyselyt ovat yksi tapa kerätä tietoa selvistä tosiasioista tai mielipiteistä ja asenteista, esimerkiksi

"Oletteko käyttäneet koiraanne CEA-testeissä?" " O kyllä, O ei "

"Pidittekö testausta hankalana vai helppona?
Vastatkaa "asteikollla 1-5" tai

"Pidittekö testausta hankalana vai helppona?
"O hyvin hankalana O melko hankalana O en osaa sanoa O melko helppona O hyvin helppona"

"Monestiko olette käynyt koiranne kanssa lääkärillä kuluneen vuoden aikana? _____ kertaa."



Kyselyiden etu on siinä että ne toimivat etänäkin, kyselijän ja kyseltävän ei tarvitse kohdata.

Kyselyiden ongelmana on se, että sen avulla ei voi tehdä välittömästi tarkentavia kysymyksiä, se että jos vastaaja ymmärtää kysymyksen väärin, niin tulosdatasta tulee virheellistä. Kolmas ongelma on vastaamatta jättäminen. Palaan tähän seikkaan myöhemmin.

Kyselyt voidaan tehdä:

• verkkosivuilla


• kirjeitse


• puhelinhaastatteluin


• kasvokkain.

Verkkosivuilla tehty kysely on helpoin ja yleensä myös halvin tapa kyselyyn. Ongelma on palautusprosentin pienuus. Se toimii varsin hyvin silloin, kun vastaajajoukko on homogeeninen ja kyse on massakyselystä, joka halutaan levittää se suurelle määrälle potentiaalisia vastaajia. Mikäli sen saajajoukko on homogeninen kyseltävän asian suhteen, ei pieni vastausprosentti kaada kyselyn arvoa kokonaan. Sähköpostimuistutuksilla voidaan vastaajien määrää nostaa.

Myös postitse lähetetyn kyselyn ongelma on palautusmäärien pienuus, mutta rajoitetussa ja tunnetussa vastaajajoukossa prosentti nousee yleensä verkkokyselyn vastausmäärien yli, mikäli mukana on valmiiksi postimerkitetty ja täytetty vastauskuori. Tyypillistä on, että tarvitaan muistutuskirje, ennen kuin läheskään kaikkia vastauksia saadaan takaisin.

Parhaat vastausprosentit on puhelin- ja henkilökohtaisessa muodollisessa haastattelussa, joka vastaa kyselyä. "Henkilökohtaisen" haastattelun voi tehdä yhteisessä tilaisuudessa, vaikka joulujuhlien ja kesäleirin yhteydessä. Vastaajille jaetaan kysely paperilla, ja he voivat esittää kysymyksiä kyselyyn liittyen ja vetäytyä sitten vastaamaan. Vastaukset voidaan antaa heti tilaisuudessa tai ne voidaan palauttaa myöhemmin vaikka postitse. Heti palautetuilla lomakkeilla on selvästi korkeampi palautusprosentti, yleensä melkein 100.

Miksi on sitten niin tärkeää, että mahdollisimman kaikki lomakkeet palautetaan?

Kyselythän voidaan jakaa kahteen ryhmään, niihin jossa halutaan vastaus jokaiselta tutkimuksen kohteeseen kuuluvalta, esimerkiksi jokaiselta tietyn rotuisen koiran omistavalta ja niihin, jossa kysely toimitetaan tietylle otokselle tästä ryhmästä.

Ensinmainittuun ryhmään kuuluvat esimerkiksi kyselyt koiran sairauksista. mitä useammalta vastaus tulee, sitä enemmän saadaan tietoa paljonko tiettyä sairautta on. Tärkeätä olisi siis että jokainen vastaisi.

Otospohjaisessa kyselyssä, otos valitaan niin, että se vastaisi ominaisuuksien kirjoa mahdollisimman hyvin. Tällöin pienen ryhmän tuloksista voidaan - tietyllä virhemarginaalilla -tehdä johtopäätöksiä koko tutkimuksen kohteena olevasta ryhmästä.

Jos kummassakin tapauksessa vastauksia jää saamatta, tulos ei anna oikeaa kuvaa tilanteesta. Jos otoksen tapauksessa vastaamatta jäisi satunnaiset kyselyn saaneet tulos olisi aika hyvä, mutta tilanne on aina se että tietyntyyppiset ihmiset vastaavat innokkaasti - muut ei.

Mahdollisimman hyvän vastausmäärän saamiseen voi vaikuttaa itse kysymyksillä - tai ainakin päinvastoin: huonosti asetetuilla kysymyksillä saa aikaiseksi huonon vastausprosentin.

jatkuu...